Tervehdys rakkaat. Taalla voidaan kohtalaisesti, kummankin flunssa taitaa olla kaantynyt kohti loppusuoraa - Anniina turvautui antibiootteihin, kun keuhkoissa alkoi tuntua silta, etta ne tulevat yskan mukana ulos, ja voi kovasti paremmin nyt. Vaino tapansa mukaan haati popot oksentamalla ne reippaasti ulos toissayona. Kolme paivaa olemme poteneet hotellihuoneemme tylsyydessa katsoen liikaa telkkaria ja vaantaytyen valiin ruoan aareen, onneksi saa on suosinut meita ja aurinko on pitanyt itsensa pilvessa tuon ajan myos. Tanaan taas porottaa, ja ainakin Anniina aikoo liikuttaa itseaan kaupanteon haasteisiin. Enaa ei ole kuin kolme yota lomaa taalla jaljella. Bussiliput Delhiin ovat buukatut ja paalla henkinen tsemppaus kohti tuota koitosta. Paluubussimme onneksi nayttaa modernimmalta kuin se, milla tulimme, mutta olemme oppineet taalla sen, etta kuviin on turha luottaa. Asiat eivat valttamatta ole niita, milla niista kuvin mainostetaan. :)
Delhissa joudumme lusimaan 18 tuntia odotellen lentoamme - emmeka tieda, mita teemme tuon ajan. Indira Gandhin lentokentalla ei ole ruokaa, ja se on muistaaksemme listattu maailman 7. huonoimmaksi odottelupaikaksi. Toisaalta Delhin ruuhka ja kuumuus ei houkuttele, huijareista ja hioista nykijoista puhumattakaan, mutta saa nahda. Olisihan siella se modernin taiteen museo, jonne Anniina ainakin tahtoisi. Ja jostain voisi ehka yrittaa loytaa maustekaupan. Taalla ravintolassa ruokailun paatteeksi saa herkullista -ehka fenkoli- ja jotain mentoli- ja sokeriraesysteemia, jota tulee ikava. Ja tuoreita vanilijatankoja mielisimme. Nam.
Toissailtana katselimme ukkosta huoneestamme - sahkot olivat poikki ja pilkkopimeassa taivas valahteli shokeeraavan valkeana sahakkaan tahtiin. Tavallisesti pidamme verhoja suljettuina, mutta tahan nautokseen avasimme ne sepposelleen. Joko suljettujen verhojen takaa lymyamasta tai avonaisesta parvekkeen ovesta oli huoneemme kattoon hiipinyt jattimainen hamahakki - arviolta 7 cm kokoinen, jalkoineen paivineen siis. Hetken aikaa tuumasimme, ihmettelimme silmat suurina ja pohdimme vaihtoehtoja selviytyaksemme. Emmehan tienneet sen myrkyllisyydesta tahi hyppytaidoista mitaan. Puimme jalkaan pitkat housut ja sukat, Vaino kipitti alakertaan kertomaan hotellin henkilokunnalle vieraastamme ja Anniina vahti silma kovana, ettei tama vikkelajalkainen ystavamme paase livahtamaan sillavalin piiloon vaikkapa peiton alle. Apu saapui tuota pikaa - teinipoika luudan kanssa saapui hymyillen pelastamaan meidat pulasta. Han otti luudan ja hatisti ottiaisen siihen, rauhallisesti katseli sen vilistavan pitkin kasiaan ja lahti ulos hyvaa yota toivotellen. Vaino yritti kysya, onko kaveri myrkyllinen, ja vastaukseksi tuli vain iloinen: Yes, yes. Toki voi olla, etta han ei ymmartanyt kysymystamme. Yo sujui siis rauhaisasti lopulta. Ja seuraavana paivana Anniinan sopassa oli toukka.
Olemme taalla olleet sangen tyytyvaisia matkaan pakkaamiimme tavaroihin, sangen onnistunut selviytymispakkaus on muassamme. Erityisen mielissamme olemme olleet otokkaverkosta, joka pitaa kaikki epamukavan pienet inisijat ja porisijat poissa unistamme. Toinen sangen kateva kapistus on ollut otsalamppumme - taalla on sahkot poikki melkeinpa joka toinen paiva. Katkot eivat ole pitkia, mutta iltasella sitakin pimeampia. Omat laakkeet ovat osottautuneet kateviksi, taalta varmaankin saisi, mutta toisaalta laakepiratismi jyllaa ja valikoima ei ehka ole kovin kattava. Neuroottinen voisi pakata omat puhtaat neulat mukaan silta varalta, etta paatyy jossain selantauksissa tilanteeseen, jossa verikoe jonkin mystisen trooppisen taudin selattamiseksi on paikallaan. Ja makuupussi, oma ihana puhdas makuupussi on ollut onni. Hotellimme peitot ovat ilmeisesti pakkasoita ja lammittamattomia huoneita silmalla pitaen sangen vankkaa ja tunkkaista tekoa. Pinttynyt kosteuden haju ja tonnien paino rinnan paalla ei houkuttele keveisiin onniuniin. Vaatteita ei ole liikaa, vaan juuri sopivasti. (Pari t-paitaa, pari pitkahiaista, fleecetakki, pitkat housut ja Anniinalla lisaksi hame, muutama huivi, viisi paria sukkia ja viidet alusvaatteet - nailla parjaa pitkalle + kuoritakki lahinna Suomeen paluuta varten ja sateisen viileisiin iltoihin.) Lisaa on osteltu taalta, mika ei ehka olisi ollut valttamatonta parjaamista ajatellen, mutta kivaa ihan muuten vain.
Aika on hoitaa matkajarjestelyita eteenpain ja soitella Finnairille.
Parjailkaa ja olkaa huoleti, pian nahdaan!
Valoa ja rakkautta,
Anniina ja Vaino
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Empä heti keksi montaa kuumottavampaa juttua, kun sairastaminen maailman toisella laidalla, varsinkin mikäli olo äityy niin pahaksi, että paikallinen lääkäri tuntuu miellyttävältä vaihtoehdolta(minä, ylimielinen länkkäri) ja etenkin, jos siihen liittyy oksentelu.
Noh, mikä ei tapa tulee tapetuksi
Onhan se sinallansa kuumottavaa, ei niinkaan se etta on flunssa kehitysmaassa, vaan se etta malarian oireet voi olla samankaltaiset kuin flunssan oireet. Mutta ei meidan oireet kuitenkaan ole oppikirjamalariaa, eika laakarikaan malariaksi tulkinnut.
Mutta kieltamatta sairaala ei ollut ihan sita hi-tech tasoa mita voisi sairaalalta odottaa. Vahan sellaisen sota-ajan sairaalamakua oli, kaytavalta nakyma huoneisiin joissa rampautuneita ja sairaita ihmisia istuu raasyineen sairaalavuoteissa. Kelaa tuota mielikuvaa sen 60-70 vuotta ajassa taaksepain niin tulee rakennuksen ja valineiden taso ilmi.
Paikkaan piti myos rekisteroitya etta saa ajan laakarille, sinne tullessamme ei vaan tuntunut olevan yhtaan tyontekijaa paikalla. Eika englanniksi mitaan ohjeita missaan. Puolisen tuntia siina meni ihmetellessa etta mihin pitaa menna ja mita tehda. Loppujenlopuksi laakarille mennaan vain menemalla sinne, riippumatta keita muita on odottamassa huoneessa. Kuka menee huoneeseen ekana saa ekana hoitoa.
Mut hei, nyt on jo kuitenkin paljon parempi olo, vaikka edelleen limaa erittyy ja sieraimet loistaa tukkoisuudellaan. Loydettiin paikallista Vicksia, jollain eri nimella tietysti, jolla saa nenan auki kun sita hieraisee siihen alle pikkaisen. Aine on kylla sen verran vahvaa etta sen kirvelyn kanssa pitaa sitten elaa ;)
Djembeopiskelu jai vain kesken, pitaa toivoa etta Google-seta auttaa sen suhteen sitten Suomessa, kunhan eka saadaan se hengissa sinne asti. Baggerit perkele (sinakin Mikkoseni, paha baggeri).
Lähetä kommentti