Kuudes paiva, siunattu joutilaisuus

Alunperin suunnittelimme olevamme n. 5 paivaa Mcleod Ganjissa, tai mahdollisesti enemman. Olemme paatyneet jalkimmaiseen, huoneemme suuresta kosteusprosentista huolimatta. Taalla pohjois-intiassa tuntuu olevan kaikkialla sama ongelma - vain yhden moskiiton olemme nahneet joten se puoli on hyvin, nolla puremaa edelleen - mutta apinoita nakee kohtuullisen paljon. Pelottavia pienia ihmisia, jotka hyppivat parvekkeilla hakien avointa ikkunaa josta paasisi ryostelemaan. Niiden pelossa olemme sitten pitaneet parvekkeen ovea ja ikkunoita melkein jatkuvasti kiinni, joka ei ole helpottanut yhtaan huoneen kosteuteen. Eilen sitten aloitimme laajamittaisen tuuletuksen, ja huone tuntuu jo heti paljon paremmalta. Vaikkakin klo. 16 alkanut myrsky jatkuu edelleen hienona sateena.

Myrsky enteili itsestaan ukkostelulla laaksossa ja lyhyilla sahkokatkoksilla. Mutta sitten kuin tyhjasta alkoi laaksoon suoraan parvekkeen ulkopuolelle ilmestymaan tummia, mustia pilvia jotka pyorittivat itseaan samalla kasvattaen kokoaan. Hetkessa ne muodostivat taysin synkan peitteen kaikkien ylle. Olimme ukkosen keskella. Parveke nakymat oli vain pimeaa ja ukkosen valketta. Valilla salama loi niin lahelle, etta isku kuulosti aseen laukaukselta. Vahitellen pimeys taittui valkoiseksi usvaksi, joka leijui kaiken sumentavana huoneemme ikkunan takana viela pitkaan. Makasimme sangyssa lukien kirjojamme, kommentoiden valiin jotain, ja taas jatkaen. Tumman varjon livahtaessa ikkunamme ohi totesimme sen olevan apinan, todennakoisesti eraan heista, joita olimme epaluuloisesti vartioineet puoli paivaa parvekkeeltamme. Meilla on taalla jo oma reviiri.

Muutenkin luonto ja elaimet ovat hyvin lasna koko ajan. Aamulla seurasimme joidenkin naadan tai saukon kaltaisen olentojen temmellysta vastaisen mintunvihrean talon alakerran parvekkeella - tiputtivat ensin tuulettumassa olleen maton alas kaiteelta ja asettuivat sitten paistattamaan paivaa pienemman paalle. Haukat kaartelevat paivittain pikkulintuja ja muita herkkupaloja saalistaen parvekkeemme alla. Otokoita on onneksi melko vahan. Pienen hamahakin ja jonkin puolitoistasenttisen monkijaisen olemme silti jo kantaneet takaisin luontoon, pois jaloistamme pyorimasta.

Parina edellisena paivana ollaan jo paasty kavelemaan enemman pois keskustasta, jolloin jo tuntui silta, etta on oikeasti lomalla, ja se on hienoa. Vaikka olemme taalla jo viisi paivaa, niin silti nakymiin ei totu, vaan ne ovat jatkuvasti hienot. Kamerastamme onkin akku loppu, ei laturia, ja nolla kuvaa otettuna, joten teidan hyvat ystavat, pitaa vain luottaa sanomaamme. Tai voitte vaihtoehtoisesti selata kuvia taalta: http://www.flickr.com/search/?q=mcleod+ganj

Tama kuva on melkein kuin meidan parvekkeelta: http://www.flickr.com/photos/rehvonwald/1361424537/ - Tuosta kun kaantaisi paata vasemmalle, nousisi korkeat huiput joiden takana on viela korkeampia huippuja, kaikki vehreaa paitsi ihan taaimmaiset kiviset jarkaleet.

Olemme joutuneet miettimaan omaa ekologista jalanjalkeamme tassa paikassa, ja paadyimme tayttamaan vesipullomme hotellimme isommasta putelista, silla emme tahdo jattaa jalkeemme satoja litran muovipulloja. Kerjaaviin ihmisiin ja koyhyyteen tottuminen taitaa silti ottaa pidemman aikaa - valiin tuntuu todella pahalta kavella pois ruokaa lapselleen pyytavan aidin sinnikkaasta ja toistuvasta pyyntotulvasta. Jonkin verran olemme avustaneet kanssaelajiamme taalla - eilen sympaattinen parrakas vanha mies sai osansa varoistamme. Eika se ole meilta pois, mutta kaikkia ei vain voi auttaa - vaikka kuinka tahtoisikin. Jattamalla mahdollisimman paljon rahaa paikallisille on meidan keinomme. Kaikesta ei jaksa, eika tahdo tinkia. Kaksi euroa t-paidasta ei ole meille paljoa. Mutta selvasta vedatyksesta emme tahdo maksaa. Esimerkiksi suomalaisen nakkarin - jota taalta jostain syysta loytyy kaupan hyllylta - hinta on kuusinkertainen verrattuna muuhun ostoskoriin. Vaikkakin se on kylla tuontituote, joka nostanee hintaa, mutta silti. Eilen kaytimme paikallisen pesulan palveluita hyodyksemme - jokainen vaatekappale hinnoiteltiin erikseen. Nelja pyyhkeen puhdistaminen maksaa 50 rupiaa, paidan 12 ja sita rataa. Tanaan toivottavasti on tiedossa laja puhtaita vaatteita.

Eilen pidimme tovin sadetta pienessa avoimessa kaytavassa, ja ystavallinen tiibettilaisen nakoinen nainen tuli juttelemaan meille. Kavi ilmi, etta han oli tiibettilaisen kasityokoulun perustaja, ja saimme kutsun sinne vierailulle. Han tuntui olevan kovin innoissaan suomalaisuudestamme, silla Suomen lahetysto on tukenut koulua. Ihmiset taallakin pohjoisessa tuntuvat vilpittomammilta ja ystavallisemmilta kuin suurissa ihmiskeskittymissa.

Eilen kavimme testaamassa ensimmaista kertaa intialaista ruokaa Mcleod Ganjissa, silla taalla on muuten enemman tiibettilaishenkea, joka ilmenee viimeistaan kun huomaa etta liput sangoissa ovat tiibetin lippuja, ja seinat tayttyvat "FREE TIBET" julisteista ja tarroista. Ruokaa piti kylla odottaa, ja hinta oli kalliihko, ainakin aikaisempaan verrattuna - kaikki 100 rupiaa per henkilo, eli n. 1.5 euroa. Ruoka oli taivaallista. Oli siina ehka jotain samaa makua kuin Suomen intialaisissa ravintoloissa, mutta tasoero oli niin suuri, etta ei niita kehtaa verrata. Miinuspuolena se, etta nyt tana aamuna ainakin Vainolla on maha ollut hieman huonon tuntuinen, mutta ei mitaan ongelmaa, suolisto voi toistaiseksi hyvin ja on onnellinen. Kaiken kaikkiaan emme ole syoneet taalla viela huonoa ateriaa. Anniina on ihastunut paikalliseen tiibettilaiseen tuoreeseen leipaan, jota saa 10 rupialla hotellimme ravintolasta. Tuoreita kasviksia tekee silti mieli, mihinkaan kypsentamattomaan emme ole uskaltaneet tarttua. Tanaan voisi ostaa banaaneja jostain, jos loydamme.

Kunhan kelit tasta kirkastuvat, paasemme tutkimaan ensimmaisia nahtavyyksiaa. Pitaisi loytya joitain temppeleita, tiibettilaisen historian museo, jonne on taltioitu alkuperiaisia tiibettilaisia kirjoituksia ennen kulttuurivallankumousta, seka moniulotteisia mandaloita puusta ja hiekasta. Kavelyreissun paasta loytyy kuulemma vesiputous ja lisaa hienoja nakymia. Saaennusteet ei ikava kylla ole meidan puolella, vaan ennustaa ensimmaista aurinkoa nahtavaksi keskiviikkona. Lampotilat ovat kahtakymmenta paivisin, ja vahan alle kymmenta iltaisin, sateita on riittanyt joka paivalle tahankin asti, mutta se on jatkunut yleisesti vain pari tuntia kerralla, jonka jalkeen on lamminta ja aurinkoista.

Valoa ja rakkautta toverit,
taallapain maailmaa kaikki on hyvin edelleen.

Anniina ja Vaino