Viikko ja yksi paiva

Reissu alkaa olemaan loppupuoliskolla. 25. paiva meidan pitaa olla jo Delhissa, josta lento lahtee 26. paiva yhdelta yolla. Elo jatkuu samaan malliin, syomme, lepaamme ja haaraamme. Eilen Anniinalle tuli aamusta kurkku kipeaksi, ja illasta seurasi Vaino. Jaamme meditaatiosta pois lievan flunssan vuoksi. Nyt siis aktiviteetit vaihtuvat taas enemman lepailyyn, ja silloin ei blogiinkaan paljoa paivitettavaa ole.

Leipaillessa tulee istuskeltua parvekkeella, lueskeltua kirjaa, tai katsottua satelliitti TV:n yli 50 kanavaa; ymmartamatta sanaakaan suurimmasta osasta ohjelmistoa. Paikallisen tanssilaulukilpailun grand finale nahtiin, Frendit dubattuna Intiaksi seka Vainon uusi lemppari toimintasankari Maha. Maha on erittain cool farkkuihin pukeutuva paksut viikset omaava kovis, joka kuin Robin Hood, pelastaa viattomia rikollisten kourista kuin mikakin kung-fu -mestari. Vaikea kuvailla, mutta herralla on aimo annos 70-80 luvun karismaa.

Paikallinen inkivaarisitruunahunaja -tee pitaa mielen virkeana ja kurkkukivun loitommalla. Vaikkakin aineen juomisesta voisi tehda TV-ohjelman, jossa jokainen joka irvistaa tipahtaa pois, ja viimeinen voittaa miljoonan. Nickin Italialaisessa ravintolassa nakee tuon tuosta kun joku erehtyy siemaisemaan kerralla kunnon annoksen. Jos joisi hammastahnaa ja alkoholia, niin voisi ehka kuvitella kokevansa samanmoisen kirvelyn mita tama herkullinen tee tuottaa suussa. Anniina kokeili juomaa ilman hunajaa - jos se vaikka olisi parempaa, tai pitaisi hampaat paremmin suussa - pahinta juomaa mita han on ikina maistanut. Vaino taas helpotti tilannetta tilaamalla juoman ilman inkivaaria, jolloin se muuttuu harmittomaksi sitruunamehuksi.

Paikalliset kulkukoirat ovat paivisin, kuten aikaisemmin sanottu: vasyneita ja rauhallisia. Mutta ne ovat myoskin yllattavan lemmikkimaisia: ihmiset silloin talloin vahan rapsuttelee niita. Ja ne saattavat valilla tulla nuuhkimaan lahempaa, kaivaten ehka hieman rapsua. Mutta koirien kesken on ilmeisen kova kamppailu oisin, koska iso osa koirista on taynna naarmuja, jotkut ovat todella laihoja, yhdeltakin oli hanta poikki. Eraana aamuna yksi koira lahti seuraamaan meita kuin olisimme koiran omistajat, surullista oli se, etta se kopsutteli kolmella jalalla eteenpain, silla yksi jalka oli pahasti loukkaantunut. Taalla ei ole mitaan tehtavissa naita koiria varten, niita ei saa syottaa, eika ole tullut vastaan mitaan laitosta joka yrittaisi adoptoida naita kulkukoiria eteenpain.

Valilla nakee joidenkin turistien syottavan apinoita, joka lisaa niiden ongelmakayttaytymista. Eraana paivana kun olimme kaymassa japanilaisten tuttujen hotellihuoneessa, yritti apina reilusta pukata itsensa ikkunasta sisaan. Ne eivat pelkaa enaa ollenkaan ihmisia kun niita on ruokittu. On ne ongelmat kovin erilaisia taalla kuin Suomessa.

Kehitysmaanmerkit leijuvat kylla nenan edessa. Vaino kavi seuraamassa vuoden kestavaa rakennusprojektia, iso puisto joka rakennetaan moneen tasoon. Tyontekijoita oli alueella toistakymmenta, naisia jotka kantoivat hiekkaa paidensa pailla olevissa koreissa, pari hakkupoikaa jotka tekivat kaytannossa koko kaivamistyon, nelisen lapiopoikaa jotka siirsivat hiekan koreihin. Yhta lapiota kohti oli kaksi tyontekijaa, toinen lapion varressa, ja toinen joka auttoi vetamalla lapioon sidotusta narusta. Jotkut naputtelivat vasaralla isoista kivista nelionmuotoisia pienempia kivia. Kaikki oli alyttoman epatehokkaan nakoista, Vaino yritti hieman antaa ideaa miten tyo sujuisi nopeampaa, mutta tyonjohtajan vastaukset oli vain, " Kylla. Kylla. Kylla. Rakennamme pronssipatsaan." Tavaraa kannetaan rakennusalueille muuleilla, rakennuksien betonikerrokset tuetaan vieri vieressa olevilla puukepeilla, liekko kantavat osat tehdaan vasta kun seuraava kerros on valmis puiden paalla. Ja kyllahan se rakennusjaljessa nakyy, etta menetelmat ei ehka ole niin edistyneita mita meilla lansimaissa.

Taalla on pilvista ja n. 20C lamminta. Kamera toimii ja olemme joitain kuvia ottaneet, mutta kaikkialla ei viitsi taalla koyhyyden keskella rapsia, joten tulkaahan itse katsomaan.

Apinoiden, koirien, lehmien ja lampaiden keskelta, toivottaa Anniina ja Vaino hyvaa paivan jatkoa, ja nauttikaa siita etta voitte huoletta syoda hedelmarahkaa.