Jahas. Ei mitaan uutta taalla pain palloa - flunssa roikkuu meissa sinnikkaasti kiinni, valmistelemme tomumajojemme siirtoa hektiseen Delhiin ja mietimme, kuinka nopeasti aika sitten lopulta sujuikaan. Flunssa hidastaa hieman shoppailua, ei tahdo jaksaa tingata eika tehda asioita vaikeasti. Taalla tosiaan jonkin tavaran omistajuuden vaihdos ottaa aikaa, ellei ole valmis maksamaan ylihintaa turistuudesta. Ja lopulta hinta laskee ehka sen kolmasosan keskimaarin - huonoja olemme tassa hommassa ilmeisesti. Tai sitten meilla on vain liikaa rahaa. :)
Onni onnettomuudessa ja suuri tarkoitus (ainakin Anniinan mielesta) tassa sinnikkaassa rakataudissa on se, etta se pakotti meidat jaamaan tahan kylaseen loppuajaksi. Miksiko se on hyva? Alkuperaisen suunnitelman mukaan olisimme saattaneet viikko sitten pakata itsemme bussiin, joka olisi kuljettanut meidat Manaliin, ja olisimme siita sitten lasketelleet Shimlan kautta kohti etelaa. Eilen lueskelimme lehdesta, etta aluetta riepotelleet rankkasateet ovat katkaisseet tien Manaliin ja Shimlasta kaikki tiet ovat poikki mutavyoryjen vuoksi. Shimlassa on myoskin kuollut kymmenia ihmisia, vesi ja sahko olivat eilisen lehden mukaan katkolla. Osa ihmisista on jaanyt mutavuoryyn, osa sortuneisiin rakennuksiin mm. puiden kaaduttua niiden paalle. Eli ilman tata tautia olisimme ehka parhaassa tapauksessa jumissa Manalissa odottamassa tien kuivumista tai suunnittelemassa lentoa Delhiin, pahimmassa tapauksessa olisimme mudan keskella Shimlassa, ehka elossa, ehka emme. Kaikella on tarkoituksensa, ja se on hyva niin.
Delhin ajankaytto-ongelma on viela ratkomatta. Todennakoisesti otamme jonkun halvan hotellihuoneen jostain, potkottelemme sen viileydessa, jatamme sinne rinkkamme ja uhmaamme ehka ulkomaailman kaoottisuutta kaymalla taidemuseossa ja ruoka-tori-kauppahalli -keskittymassa. Lentokentta on remontissa ja kaikkialta saa lukea, etta se toimii hitaasti. Pitaa varata vahintaan kolme tuntia aikaa siella sompailuun, 15 km matka sinne kestanee taksilla tunnin ruuhka-aikaan. Mita enemman asiaa ajattelee, sita vahemman tekee mieli lahtea pois. Muutenkin olemme sita mielta, etta matka tanne oli hyva juttu - vaikka kotiin tekee mieli, tekee toisaalta yhta lailla mieli jatkaa kulkua. Nyt helpommin ymmartaa niita, ketka reissaavat kuukausia. Ja ehka hieman kadehtiikin, ehka. Yllattavan monella lansimaalaisella on nakynyt pienia lapsia mukana, muutamalla vauvaikaisia nyytteja selkarinkassa. Ja toisaalta yllattavan paljon on nakynyt elakeikaa lahentelevia tai sen ylittaneita ihmisia matkaamassa. Pitaa nostaa hattua. Itsehan me rajoitamme omia mahdollisuuksiamme.
Mita taalla on opittu? Lista on pitka, taidamme palata siihen myohemmin. Mutta vetta olemme kayttaneet peseytymiseen allistyttavan vahan, siita pitaisi ottaa oppi mukaan Suomeenkin. Suihku on helpointa suorittaa siten, etta laskee amparin tayteen lamminta vetta, josta pienemmalla astialla liruttelee paallensa. Puhdasta tulee parillakymmenella litralla.
Palaamme seuraavan kerran ehka tanne blogiin vasta Suomessa, ehka Delhissa, jos aikaa ja mahdollisuus on. Voikaa hyvin,
rakkautta ja valoa,
Anniina ja Vaino
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti